Minulla olisi aprillipäivän kunniaksi oikeistoa, keskustaa, vasemmistoa, liberaaleja ja vielä elinkeinoelämääkin varmasti lämmittävä ehdotus yhteisöveron järjestämiseksi.
Yhteisöveron tuotto on luokkaa 7 miljardia vuodessa ja työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle noin 11 miljardia vuodessa.
Sidotaan yhteisöveroprosentti työttömyysprosenttiin tästä pisteestä siten, että kun työttömyysprosentti lähenee nollaa, myös yhteisövero lähenee nollaa.
Kun investoidaan kotimaahan ja työpaikkoja syntyy, yhteisövero laskee, joten sekä kapitalisti että työläinen ovat tyytyväisiä.
Jos taas yritykset keskittyvät tuloksentekoon ja osingonmaksuun irtisanomalla, verottaja hakee yhteisöveron kautta kustannukset yrityksiltä.
Elinkeinoelämälle tulee näin vahva kannustin pitää ihmiset töissä ja kansantaloudelle hyödyllinen kanava vaikuttaa veroasteeseen.
On kyllä kuvottavaa, että tällaisia lyhytjänteisiä selkävoittoja haetaan työmarkkinajärjestelmän toimivuuden kustannuksella. Ay-liikkellä on pääoman ja palkkkatyön välisessä dynamiikassa aivan keskeinen rooli. Tuottavuuden kasvu ei välity laaja-alaiseksi hyvinvoinniksi ja ostovoimaksi ilman neuvotteluvoimaisia ammattiliittoja. Lisäksi työehtoneuvottelut ovat nimenomaan markkinaprosessi, jossa käydään kauppaa työn hinnasta. Joskus tulee tehtyä paremmat kaupat kuin joskus toiste, mutta markkinoilla on aina mahdollisuus korjausliikkeeseen. On myös uskomatonta miten moni hyväosainen palkkaorja ei suostu näkemään oman hyvinvointinsa taustalla ammattiyhdistysaktiivien toista sataa vuotta jatkunutta kaupankäyntiä.